26

Tällä viikolla alkaneelle kurssille tuli muutama uusi opiskelija, joten perjantaina järjestettiin suppea turvallisuuskoulutus niille, jotka eivät sitä vielä olleet käyneet. Meille elokuussa tulleille ohjelmassa oli lukujärjestyksen mukaan vapaata oleskelua, mutta koska kukaan ei erikseen kieltänyt käymästä turvallisuuskoulutusta uudelleen, lähdin mukaan ampumaradalle rei'ittämään pahvitauluja. Tiesin, että UNISin logistiikkaosastolla työskentelee yksi suomalainen, mutta yllätyin silti, kun englantia ja norjaa sujuvasti puhunut kouluttaja esitteli itsensä Jukaksi. No, ainakin suomeksi oli helpompi keksiä tekösyitä sille, miksi vain kolme laukausta kahdestakymmenestä osui kahdeksikon sisäpuolelle...

Olin jo aikaisemmin suunnitellut viikonlopulle pienimuotoista vaeltelua Longyearbyenin ympäristössä ja hakenut tätä tarkoitusta varten kiväärinkin koululta. Harkitsin myös uutta visiittiä Colesbuktaan Maxin ja Erikin kanssa, mutta päätin, että kaksi 50 kilometrin lenkkiä viikon sisään olisi meikäläiselle liikaa. Venäläinen Egor, yksi kurssimme uusista opiskelijoista, kuitenkin innostui retkestä ja lähti tilalleni patikoimaan vuorten yli. Perjantai-illan kokoontumisessa sovin muutaman muun opiskelijan (saksalainen, färsaarelainen ja unkarilainen) kanssa, että voisin lauantaina ottaa heidät mukaan minne ikinä menenkin.


Lauantaiaamuna päätettiin kiivetä läheiselle Nordenskiöldtoppenille, koska sää oli mitä mainioin - pari astetta pakkasta, pilvetön taivas ja näkyvyyttä huipulta ainakin satakunta kilometriä. Puolilta päivin alkoi kuitenkin vähitellen pilvistyä, mutta maisemat olivat silti melkoisia. Alla olevassa kuvassa näkyvät etualalla noin 15 kilometrin päässä sijaitseva kaivos #7, josta louhitaan kivihiiltä Longyearbyenin voimalan tarpeisiin, ja sen takana ilmakehän ylimpiä kerroksia tarkkaileva EISCAT-tutka-asema sekä revontuliobservatorio.

Iltasella päätin leipoa täytekakun huomista varten. Syntymäpäiväni on toki jo tänään, mutta Steffen tulee mantereelta vasta huomenna ja Erik vaeltaa lumimyrskyssä vuorten takana, joten kakkukahvit voidaan ihan hyvin juoda sunnuntainakin, jotta mahdollisimman moni voi osallistua. Saatoin sortua liioitteluun, sillä tuolla jääkaapissa muhii nyt 14 kananmunan täytekakku odottamassa kuorrutusta, mutta ne olivat pieniä kananmunia...

Myös venäläiset kämppikseni muistivat minua jonkinlaisilla uppopaistetuilla suklaaherkuilla. Ehdin jo unohtaa leivonnaisten venäjänkielisen nimen, mutta eihän se makuun mitenkään vaikuta. Спасибо, hyviä ovat!