Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Vasta viime päivinä minulle valkeni, että kotiinpaluuseen on enää vain reilu viikko - lento Suomeen lähtee viikon päästä torstaina. Viime viikko oli tarkoitus käyttää kouluprojekteihin, mutta jostain syystä motivaatio ei ollut kovin korkealla ja aika vain... kului. Tällä viikolla ohjelmassa on kuitenkin ankaraa tenttiin lukemista, sillä torstaina ratkaistaan, kenestä on poraamaan öljyä Barentsinmerellä ja kenestä ei. Kyseessä on siis kurssin AT-327 Arctic Offshore Engineering tentti. Venäläiset ovat varanneet Björndalenin mökin torstai-illasta alkaen, joten koko kurssi lienee viikonloppuun asti "tavoittamattomissa".

On tässä kuitenkin kaikenlaista mielenkiintoista ehtinyt tapahtua. Eräänä iltana järjestettiin naapurikeittiön Idan ehdotuksesta jokseenkin sivistyneet viski-iltamat, joihin saatiin haalittua peräti yhtätoista eri viskimerkkiä laidasta laitaan:

- Lagavulin 16yr

- Talisker 10yr

- Jura Superstition

- Bunnahabhain Darach Ùr

- Glengoyne Burnfoot

- Chivas Regal 12yr

- Auchentoshan 12yr

- The Balvenie 12yr

- Penderyn

- Highland Park

- The Famous Grouse

Kukaan meistä ei ollut koskaan tehnyt mitään tällaista, mutta eiköhän tuo sujunut kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Viskien välillä juotiin vettä ja pohdiskeltiin maun syvintä olemusta. Oma suosikkini näistä on todennäköisesti Lagavulin, mutta varsinkin walesilainen Penderyn yllätti. Kyseessä on Idan puheiden mukaan hieman vaikeammin hankittavissa oleva merkki. Ilta päättyi allekirjoittaneen appelsiini-suklaakakkuun, joka vastoin odotuksia onnistui.

Niin, jokseenkin sivistyneesti...

Sain viime viikolla työkaverin moottorikelkan kuntoon - uusi akku ja vähän öljyä, ja kelkka käynnistyi kuin palmun alta - ja olen nyt ahkerasti yrittänyt myydä sitä. Muutama opiskelija on jo osoittanut jonkinasteista kiinnostusta, joten elämme toivossa...

Mitään ihmeempää tänne ei sitten kuulukaan. Jouluvalot ovat syttyneet keskustaan ja hylättyyn kaivokseen(!) tuomaan hieman valoa kaamokseen. Lauantai-iltana kävin rannalla istuskelemassa nuotion ääressä - 15 astetta pakkasta ei tuntunut missään - ja bongasin omalta osaltani ensimmäiset näyttävämmät revontulet. Toivottavasti niitä tulee vielä nähtyä ennen kuin putiikki laitetaan kiinni lopullisesti.

Hiljaiseloa pimeyden keskellä

Mennyt viikko vierähti opiskellessa, sillä torstaina oli kurssin AT323 tentti. Odotin vaikeampaa tenttiä, sillä opiskelimme viikon verran epälineaarista murtumismekaniikkaa amerikkalaisen professori Dempseyn johdolla, mutta ilmeisesti Marchenkon kävi meitä sääliksi, sillä tentissä oli vain yksi, suhteellisen helppo kysymys aiheesta. Aihe oli kuitenkin todella haastava eikä varsinaisesti kuulunut kurssin sisältöön, vaikka jäästä puhuttiinkin.

Torstain jälkeen onkin sitten otettu rennosti, sillä seuraava tentti on vasta 2.12, eikä sitä ennen oikeastaan ole muuta kuin omatoimista opiskelua ja projektien kanssa puuhaamista. Torstai-iltana vietettiin myös Adrianan läksiäisiä, sillä työt alkoivat painaa tanskassa asuvan unkarilaisen jatko-opiskelijan päälle. Ruokapuolesta vastasi Mark, joten pääruokana syötiin jälleen hapankaalia ja jälkiruoaksi oli eräänlaista pellillä paistettua kakkua, jota dipattiin sulaan suklaaseen. Juhlat jatkuivat, kunnes aurinko nousi jossain päin maailmaa...

Adriana lupasi ilmoitella, jos tulee jossain välissä käymään VTT:llä. Taustalla dynaaminen bilekaksikko Ivan & Nikolay, joka on vastannut useimmista keittiössämme järjestetyistä bileistä.

Erik, David, Anastasia ja Mark. Anastasia muutti pari viikkoa takaperin toiseen parakkiin - ilmeisesti elämä "meidän keittiössä" otti voimille...

Baarimikkona työskennellyt Sissal vastasi juomapuolesta. Anna ja Max poikkesivat käymään naapuriparakista - viimeksimainittu haistaa omien kokemuksieni mukaan tuoreet korvapuustit kahden kilometrin päähän tuulen yläpuolelle.

Saksalainen ruoka maistui myös venäläisille.

Perjantaiaamuna kokoonnuttiin vielä brunssille, jota varten pyöräytin ohimennen pari pellillistä voisarvia. Samalla tuli vaihdettua viimeiset sanat Adrianan kanssa, jonka kone lähti kahden maissa Tromssan ja Oslon kautta Köpikseen. Luvattiin pitää yhteyttä ja nähdä, mikäli joskus satutaan samaan kaupunkiin. Illalla oli tarkoitus mennä perinteiseen perjantaikokoontumiseen, mutta ilmeisesti opiskelu väsytti, sillä nukahdin viiden maissa ja heräsin yhdeksän jälkeen. 

Erikin ehdotuksesta lähdettiin käymään pikimiltään Larsbreen-jäätikön juurella olevassa jääluolassa. Koska täällä on nyt pimeää ympäri vuorokauden, ei ulkoilu enää katso kellonaikaa. Ei muuta kuin kypärä päähän ja jäätikön uumeniin! Kyseessä oli loppujen lopuksi varsin pieni luola, ehkä 30 metriä syvä ja enimmän matkaa vain 30-40 sentin korkuinen. Luolan perällä oli kuitenkin kolme-neljä metriä korkea onkalo. Jääluolista tulen kyllä kertomaan myöhemmin lisää kuvien kera, mutta kyllä tuo ensikosketuksesta vältti... Perjantai-ilta jatkui "meijän keittiössä" perinteisten venäläisten jatkojen merkeissä, joskaan en itse jaksanut loppuun asti. Meno oli kuulemma melkoista...

Lauantaina lupasin kokata kevyttä päivällistä, joten tein leipätaskuja ja niihin puolen tusinaa erilaista täytettä. Myöhemmin pelattiin lautapelejä ja pokeria, ja sovittiin täksi illaksi hieman ohjelmaa, josta kertonen myöhemmin lisää. Tänään alakerrasta tultiin noutamaan pekonille ja pannukakuille - kiitos allekirjoittaneelle ja Davidille alakerran keittiön siivoamisesta keittiöstä keittiöön -bileiden jäljiltä - ja lupailtiin pizzaa myöhemmin illalla, kunhan jäätikköseikkailijat kotiutuvat. Itse en tänään jaksanut lähteä kauppaa kauemmaksi, mutta ehtinen myöhemminkin könyämään sulamisvesien kaivertamissa onkaloissa. Toivottavasti muistavat tuoda lohkareen jäätikköjäätä iltaa varten...

Loppuviikko ja viikonloppu on otettu tarkoituksella rennosti, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus ryhtyä taas kouluhommiin. Lisäksi lupasin korjata kaverin moottorikelkan ja viikko takaperin hajonneen keittiön pöydän. Syy ei toki ollut minun, vaan pöydän päälle putosi sattumalta erään opiskelijan olkapäillä ratsastanut venäläinen tyttö, jonka seurauksena toisen kaverin tietokone lensi kuin hidastettuna huoneen toiselle puolelle...

Pizzamestarit

Elämä Longyearbyenissä jatkuu entiseen malliin. Lähes joka ilta joku on tarjonnut usean ruokalajin päivällisen tai vähintään leiponut jotain herkullista, ja perjantai-iltana kovimmat bilehileet jatkoivat koulun perjantaikokoontumisen ja Husetin jälkeenkin juhlimista aina aamukahdeksaan asti. Mielestäni tällainen yhteinen ajanviete on ollut tämän syyslukukauden suola ja todennäköisesti jään sitä kaipaamaan. Ollaan myös puhuttu siitä, että pidettäisiin yhteyttä ja tavattaisiin vaikka kerran-pari vuodessa myös tämän syksyn jälkeen, sillä loppujen lopuksi mikään paikka Euroopassa ei ole kovinkaan kaukana.

Lauantain unkarilaisen illallisen tiimoilta olin varannut sunnuntai-illan itselleni ja leivoin Davidin ja Erikin kanssa pizzaa koko porukalle. Kyllähän sitä neljä pellillistä kanssaopiskelijoihin upposikin ja pyydettiin tekemään toiste ennen joulua.  Loppuilta pelattiin pokeria Markin, Erikin ja venäläisten kanssa.

Aurinko ei nouse enää horisontin yläpuolelle, joten täällä pohjoiseen avautuvassa laaksossa on jo varsin pimeää. Alla oleva kuva on otettu puolilta päivin.

Luennot päättyvät tällä viikolla, jonka jälkeen edessä on kaksi tenttiä (17.11 ja 1.12) sekä kaksi laajaa harjoitustyötä, jotka muodostavat 40 prosenttia kummankin kurssin arvosanasta. Offshorekurssiin ajattelin tutkia arktisten FPSO-alusten dynaamista paikoitusta ja tehontarvetta tasaisesssa jääkentässä, ja jääkuormakurssia varten tarkastelen ilmeisesti hieman tuntemattomampaa 70-luvun jäävastuskaavaa. Yritän selvittää, josko esimerkiksi omasta opinahjostani irtoaisi jonkin suomalaisen jäänmurtajan täysmittakaavadataa, jonka pohjalta voisin sitten pohtia, kuinka kaukana tuo vanha kaava on todellisesta.

Nyt lienee kuitenkin aika vetäytyä alakertaan Davidin vadelmakakun kimppuun. Tämän syksyn jälkeen on pakko pitää hieman taukoa leipomisesta ja muusta makeasta...

Marchenkon luennoilla on välillä hieman vaikea pysytellä hereillä...