Mennyt viikko vierähti opiskellessa, sillä torstaina oli kurssin AT323 tentti. Odotin vaikeampaa tenttiä, sillä opiskelimme viikon verran epälineaarista murtumismekaniikkaa amerikkalaisen professori Dempseyn johdolla, mutta ilmeisesti Marchenkon kävi meitä sääliksi, sillä tentissä oli vain yksi, suhteellisen helppo kysymys aiheesta. Aihe oli kuitenkin todella haastava eikä varsinaisesti kuulunut kurssin sisältöön, vaikka jäästä puhuttiinkin.
Torstain jälkeen onkin sitten otettu rennosti, sillä seuraava tentti on vasta 2.12, eikä sitä ennen oikeastaan ole muuta kuin omatoimista opiskelua ja projektien kanssa puuhaamista. Torstai-iltana vietettiin myös Adrianan läksiäisiä, sillä työt alkoivat painaa tanskassa asuvan unkarilaisen jatko-opiskelijan päälle. Ruokapuolesta vastasi Mark, joten pääruokana syötiin jälleen hapankaalia ja jälkiruoaksi oli eräänlaista pellillä paistettua kakkua, jota dipattiin sulaan suklaaseen. Juhlat jatkuivat, kunnes aurinko nousi jossain päin maailmaa...
Adriana lupasi ilmoitella, jos tulee jossain välissä käymään VTT:llä. Taustalla dynaaminen bilekaksikko Ivan & Nikolay, joka on vastannut useimmista keittiössämme järjestetyistä bileistä.
Erik, David, Anastasia ja Mark. Anastasia muutti pari viikkoa takaperin toiseen parakkiin - ilmeisesti elämä "meidän keittiössä" otti voimille...
Baarimikkona työskennellyt Sissal vastasi juomapuolesta. Anna ja Max poikkesivat käymään naapuriparakista - viimeksimainittu haistaa omien kokemuksieni mukaan tuoreet korvapuustit kahden kilometrin päähän tuulen yläpuolelle.
Saksalainen ruoka maistui myös venäläisille.
Perjantaiaamuna kokoonnuttiin vielä brunssille, jota varten pyöräytin ohimennen pari pellillistä voisarvia. Samalla tuli vaihdettua viimeiset sanat Adrianan kanssa, jonka kone lähti kahden maissa Tromssan ja Oslon kautta Köpikseen. Luvattiin pitää yhteyttä ja nähdä, mikäli joskus satutaan samaan kaupunkiin. Illalla oli tarkoitus mennä perinteiseen perjantaikokoontumiseen, mutta ilmeisesti opiskelu väsytti, sillä nukahdin viiden maissa ja heräsin yhdeksän jälkeen.
Erikin ehdotuksesta lähdettiin käymään pikimiltään Larsbreen-jäätikön juurella olevassa jääluolassa. Koska täällä on nyt pimeää ympäri vuorokauden, ei ulkoilu enää katso kellonaikaa. Ei muuta kuin kypärä päähän ja jäätikön uumeniin! Kyseessä oli loppujen lopuksi varsin pieni luola, ehkä 30 metriä syvä ja enimmän matkaa vain 30-40 sentin korkuinen. Luolan perällä oli kuitenkin kolme-neljä metriä korkea onkalo. Jääluolista tulen kyllä kertomaan myöhemmin lisää kuvien kera, mutta kyllä tuo ensikosketuksesta vältti... Perjantai-ilta jatkui "meijän keittiössä" perinteisten venäläisten jatkojen merkeissä, joskaan en itse jaksanut loppuun asti. Meno oli kuulemma melkoista...
Lauantaina lupasin kokata kevyttä päivällistä, joten tein leipätaskuja ja niihin puolen tusinaa erilaista täytettä. Myöhemmin pelattiin lautapelejä ja pokeria, ja sovittiin täksi illaksi hieman ohjelmaa, josta kertonen myöhemmin lisää. Tänään alakerrasta tultiin noutamaan pekonille ja pannukakuille - kiitos allekirjoittaneelle ja Davidille alakerran keittiön siivoamisesta keittiöstä keittiöön -bileiden jäljiltä - ja lupailtiin pizzaa myöhemmin illalla, kunhan jäätikköseikkailijat kotiutuvat. Itse en tänään jaksanut lähteä kauppaa kauemmaksi, mutta ehtinen myöhemminkin könyämään sulamisvesien kaivertamissa onkaloissa. Toivottavasti muistavat tuoda lohkareen jäätikköjäätä iltaa varten...
Loppuviikko ja viikonloppu on otettu tarkoituksella rennosti, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus ryhtyä taas kouluhommiin. Lisäksi lupasin korjata kaverin moottorikelkan ja viikko takaperin hajonneen keittiön pöydän. Syy ei toki ollut minun, vaan pöydän päälle putosi sattumalta erään opiskelijan olkapäillä ratsastanut venäläinen tyttö, jonka seurauksena toisen kaverin tietokone lensi kuin hidastettuna huoneen toiselle puolelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti