Elämä Longyearbyenissä jatkuu entiseen malliin. Lähes joka ilta joku on tarjonnut usean ruokalajin päivällisen tai vähintään leiponut jotain herkullista, ja perjantai-iltana kovimmat bilehileet jatkoivat koulun perjantaikokoontumisen ja Husetin jälkeenkin juhlimista aina aamukahdeksaan asti. Mielestäni tällainen yhteinen ajanviete on ollut tämän syyslukukauden suola ja todennäköisesti jään sitä kaipaamaan. Ollaan myös puhuttu siitä, että pidettäisiin yhteyttä ja tavattaisiin vaikka kerran-pari vuodessa myös tämän syksyn jälkeen, sillä loppujen lopuksi mikään paikka Euroopassa ei ole kovinkaan kaukana.
Lauantain unkarilaisen illallisen tiimoilta olin varannut sunnuntai-illan itselleni ja leivoin Davidin ja Erikin kanssa pizzaa koko porukalle. Kyllähän sitä neljä pellillistä kanssaopiskelijoihin upposikin ja pyydettiin tekemään toiste ennen joulua. Loppuilta pelattiin pokeria Markin, Erikin ja venäläisten kanssa.
Aurinko ei nouse enää horisontin yläpuolelle, joten täällä pohjoiseen avautuvassa laaksossa on jo varsin pimeää. Alla oleva kuva on otettu puolilta päivin.
Luennot päättyvät tällä viikolla, jonka jälkeen edessä on kaksi tenttiä (17.11 ja 1.12) sekä kaksi laajaa harjoitustyötä, jotka muodostavat 40 prosenttia kummankin kurssin arvosanasta. Offshorekurssiin ajattelin tutkia arktisten FPSO-alusten dynaamista paikoitusta ja tehontarvetta tasaisesssa jääkentässä, ja jääkuormakurssia varten tarkastelen ilmeisesti hieman tuntemattomampaa 70-luvun jäävastuskaavaa. Yritän selvittää, josko esimerkiksi omasta opinahjostani irtoaisi jonkin suomalaisen jäänmurtajan täysmittakaavadataa, jonka pohjalta voisin sitten pohtia, kuinka kaukana tuo vanha kaava on todellisesta.
Nyt lienee kuitenkin aika vetäytyä alakertaan Davidin vadelmakakun kimppuun. Tämän syksyn jälkeen on pakko pitää hieman taukoa leipomisesta ja muusta makeasta...
Marchenkon luennoilla on välillä hieman vaikea pysytellä hereillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti